Musiikin lisäksi kiinnostaa kokeilla kuvan kanssa, myös liikkuvan kuvan. Tallinnassa näin näyttelyn jossa esiteltiin Malevitshin mustan neliön metamorfooseja virolaisessa taiteessa. Siitä ei sen enempää, mutta heräsi omia ajatuksia. Tässä yksi niistä. Taustalla soi syksyllä 2014 soittamani improvisaatio, jossa rumpuraidan päälle soitan bassoa, kitaraa ja sähköviulua.

Kymmenisen vuotta sitten lähdin kokeilemaan saksofonia ja sen perään klarinettia. Jokusen vuoden harrastin niitä aktiivisesti, sitten se jäi. Mutta tuntuu tuo ainakin vielä jotenkin soivan. Tenorifoni noista onkin ehkä se mukavin soitettava.

Kesällä 2014 ostin halvan käytetyn viulun. En ollut ennen soittanut. Oli aika hauskaakin yrittää tulla sen kanssa jotenkin toimeen. Syksyn ajan lähestyin viulua ihan omalta pohjaltani, soittoasennosta lähtien.

Näin jälkikäteen tuntuu että viulu toimikin mulla parhaiten tämmöisissä vähän niinkuin performansseissa.

Elokuussa 2012 oli vaikeata. Kova paine yliopiston suunnalta saada väitöskirja valmiiksi, itsellä ei mitään kiirettä, enemmänkin pientä sairastelua. Oli vaikea saada kunnon käsitystä siitä miten koko viimeistelyprosessi kaikkine vaiheineen menee. Teki mieli heittää rukkaset kaivoon. Mutta kun kaivokin oli kuivunut, ja siitä kertoo tämä laulu. Väitöskirjassani käsittelin keskiajan hepreaksi kirjoitettua kirjaa, siksi tämä laulukin on hepreaksi.

Kaikesta huolimatta väittelin vielä sen vuoden puolella, pari päivää ennen joulua. Lahjaksi sain grafiikanlehden, joka rakentuu heprean kirjaimista ja tämä lauluni sanoista. Mikäs sen sopivampaa.  Ehkäpä laulustakin oli ollut apua päästä vaikeuksien yli?

Toisinaan tulee vain soiteltua instrumentaalimusiikkia. Tällainen äänite voi jäädä lojumaan ja joskus myöhemmin päätyy esimerkiksi videon taustalle. Niinkuin tässä. Soittelin sähkökitaraa toukokuussa 2014. Vuotta myöhemmin kuvasin joutsenen vierailun lahdella, ja soitto päätyi säestämään joutsenvideota.

Ääniraidalla soi Intiassa 1990 valmistettu Squier Stratocaster, halpiskitara, johon olen vaihtanut Kinmanin mikrofonit …parhaat Stratotyyppiset mikit mitä tiedän. Kitaran perässä oli vasta julkistettu Simble Overdrive miedoilla asetuksilla ja sen perässä Yamahan THR10C -vahvistin. Ja erikoisuutena… tässä soitin plektralla, mutta en millä plektralla hyvänsä. Hyppysissä oli Tukholman Götgatanilta 1981 löytämäni Min’d Pick… hiottua kiveä. Aikaisemmin en ollut mieltynyt siihen, mutta tässä se toimi ja lopun tremolot lähtivät pyöreäreunaisella plektralla kuin itsestään.

Tässä kerron laulun teosta ja vähän muustakin. Taisi olla 2012 alussa kun tämän tein. Tein tekstistä myös meänkielisen version meänkielistä Poetry Slam -kilpailua varten huhtikuussa 2012. Mutta suomeksi tämä pitää laulaa.

kouraani sanoja saisin
niistä enimmät teiltä piilottaisin
kulkisin kuraista tietä
syksyn peltojen vieriä kierisin

sanoista lauseita kasvaa
ja ne tiehensä ryömivät maailmaan
taidankin kylvää ne suohon
katson mitä niistä kasvaakaan

ei ole sanoja ilman tuulta
ilman hiljaista pauhinaa
ei ole tuulta ilman laulua
ei enää kuulu ääntäkään

sanoista laulut tehdään
ja ne illalla peitellään lämpimään
kun ne aamulla nälässä huutaa
ei niitä kukaan kuulekaan

kouraani sanoja saisin
niistä pahimmat ääneen huudahtaisin
lähtisin sitten suolle
laulun taimia poimimaan

ei ole toivoa että löytäisi
sitä mikä on peittynyt hankien alle
ei ole keinoa jolla toipuisi
siitä mikä on vaivannut vuosikaudet

ei ole sanoja ilman tuulta
ilman hiljaista pauhinaa
ei ole tuulta ilman laulua
ei enää kuulu ääntäkään

”Mie menen kohta methään
tulen aamula takasi
ja se mettän syli mulle
antaa rauhan syämheen.”

Tämän laulun tein 2010 syksyllä ja se on lauluistani saanut eniten huomiota. Tämä äänitys on keväältä 2011. Erikoista oli se, kun serverin lokeista huomasin että tätä kuunneltiin päivittäin useita kertoja Kiinasta. Selvisi että laulu oli päätynyt sikäläisen hakukoneen soittolistalle.

Kotiinkulkija on eräänlainen tuhlaajapoikatarina. Mutta kaikki ei mene niinkuin odottaisi. Tai sitten se menee juuri niin kuin maailmassa yleensä?

Viimeinen kirje syntyi unesta, jossa tosiaan olin saanut kirjeen yhdeltä kouluaikaiselta ihastukseltani.