Folkmelodier från Ingenstans, kirjamellisesti ”Kansansävelmiä ei mistään” tai peräti ”Kansansävelmiä jotka eivät ole mistään kotoisin”. Tai jos erehtyy kuvittelemaan, että Ingenstans (ei missään) on paikka, niin ”Kansansävelmiä jotka ovat peräisin paikasta jonka nimi on Ei missään”.

Otin tämän otsikon nimikkeeksi töille, joissa soitan muutamia instrumentteja, joista muodostuu sointusäestys ja kansanomainen laulumelodia. Koko homma perustuu yksinkertaisuuteen ja improvisaatioon. Pohjana on sen hetkinen tunnelma, soitan pari raitaa säestystä, mitä sointuja tulee mieleen, vaikkapa kitaraa ja bassoa, ja niiden mukaan sitten jokusen säkeistön tuoretta, ennen kuulematonta kansansävelmää.

Ensimmäisissä osissa en tosin käyttänyt säestystä ollenkaan. Sarjan ensimmäisissä osissa soitin pelkkää sähköviulua. Viuluahan en oikeasti osaa soittaa ollenkaan, mutta kun pitelen sitä omalla tavallani ja pitäydyn yksinkertaisissa jutuissa niin ehkä saan jotakin aikaan. Jotain kansanomaista, muutahan en haekaan.

Tässä sarjan ensimmäinen, kohtalaisen karua soitantaa, siksi se on tarkoitettukin.

Sähköviulu vei ajatukseni virsikanteleeseen, psalmonikkaan, jossa on yksi kieli, jolla soitetaan viulun tapaan jousella virren säveltä hakien. Niinpä seuraavaksi soitinkin sähköviululla oman virteni , se on tuttu kotoani Ingenstansista.

 

Mutta ei Ingenstanssissa vain virsiä veisattu. Kyllä paimenessa ollessa soiteltiin pillillä paimenlauluja.

Modernimpaa musiikkiperinnettä Ingenstanssista edustaa sitten haitari ja sähkökitara. Melodiat ovat edelleen perinteisiä.

Huuliharppukin kuuluu Ingenstanssilaisen kansanmusiikin soittimiin.

Aikaa myöten Ingenstansiin saapui myös maahanmuuttajia Lähi-idästä tuoden sikäläisiä vaikutteita. Niihin pohjautuu tämä ”Al-ilm wal-jahl”.